Kirje 1920-11-26, Kotona
— ”Sitten se suru, että kaivon on täyttänyt virtsa. Joka kerta, kun sinä olet siitä kirjoittanut ja muistuttanut olen sanonut työnjohtajalle pelkosi. Mutta hän on vastannut savivelliä kait siitä tulee, jos ei vain junttaa ja siellä on siksi paljon vettä, että sitä ei sovi tehdä. Tässä nyt ollaan. Minua on tämä vaivannut oikein kovasti. Ensimmäisenä yönä en voinut nukkua, kun Toivonen ei taipunut. Markku sanoi tulleensa sairaaksi ja aikoi mennä lääkäriin, vaan minä en antanut rahaa, sillä hän tahtoi vielä lakkirahaa 115 mk. Luulen, ettemme ota häntä enää, sillä hän kuului sanoneen, ettei hän kestä olla enää niin lujalla. —Lapsilta sain kirjeen. Wienon rippikoulu päättyisi vasta 19 pv. Heillä oli surua siellä, kun äiti ei enempi tule käymään. — Säiliö on pitänyt, vaan emme ole uskaltaneet päästää täyteen vettä. Ja nyt ei tuule, joten taas on pulaa. — Huilun jalka on kipeä, se on venähtänyt. Saimme spriitä siihen, jolla Matti sitä hieroo.” —