Kirje 1920-11-29, Kotona
Rakkaimpani! Ei Yrjöä ole näkynyt, joten taitaa olla turhaa enää uskoa, että hän tulee. Vaan tänä iltana tuli meille Laukaasta poika aivan sen Yrjön mallinen mutta reippaampi ja pyysi päästä työhön. Sanoi, että ottakaa nyt, että näette että kulkumies osaa tehdä töitä. Ja niin päätimme ottaa ja palkaksi hän määräsi sen mikä on paikkakunnalla.Woi kun olisit kotona niin pitäisit ainakin jonku verran tuosta pojasta. Kirjoita mitä maksamme hänelle viikolta ja päivältä. Tuo työnjohtaja ei osaa oikein järjestää töitä. Ei hän tänään enää yrittänyt auraamaankaan vaan pani Niilon ja Wäinö kesken päivän pois, sillä sanoivat ruvenneen vedättämään vaikkei ilma ole jäähtynyt. Ruvetaanko Korpihaalla prässäämään, kun täytyy sieltä vetää, sillä ei saa muualta tämmöisellä kelillä. Juho Pekonen kävi kysymässä halonhakkuuta. Minä tietysti en osannut sanoa Pekoselle mitään vaan aion sinulta kysyä ja sinun pitää heti vastata. Suutari ei saanut toveria ja käy tuolta heikolta mieheltä kovin hitaasti, sillä maanantaipäivän hän oli aivan työtönnä. Siitä pultista soitin Haapajärvelle niin tuntuivat hyvin kärevältä. Sanoin, että se on kelpaamaton pohjanahaksi Se rahakin lähetettiin Haapajärveltä sinne kun et ole antanut valtakirjaa vaan saamme myllyltä vaikka se säätöpari ei toimi, kun remmit eivät siinä kestä. Nytkin on uusi remmi säpäleinä, sillä myllyn vauhti on suurempi, ettei se ristiinmeno voi olla kuluttamatta oli siinä mikä hyvänsä. Enkä antanut suutarin ruveta sitä korjaamaan, kun siinä menee päivä eikä kestä kuin päivän. Lämpöinen tervehdys omaltasi”
Kotona torstai-iltana Rakkaimpani! ”Pyysin Karvosen tänne, kun pojat eivät aikoneet ruveta mihinkään ilman rakennusmestaria ja niin hän on täällä. Laskivat nyt illalla koko säiliön lattian ja aamulla lisätään.
No niin soitin Willelle niiden Ylivieskan tyttöjen noutamisesta ja Olga ilmoittaa, ettei hänen toverinsa tulekaan vaan häntä saa jo tulla noutamaan perjantaina. Tiedäthän mimmoinen vaikeus tämä oli. Jos niin olisi, että Iida sopisi karjakon kanssa, vaan ei, sillä Iida sanoi, ettei hän osaa olla käskettävänä navetassa ja karjakko sanoi, ettei Iida tee niin kuin hän määrää ja panee kaikessa vastaan. Niin tämä nyt tuli. Jos vähän selvenisi.
Otin sen yhden pojan Haapavedeltä. Hän on vankka mies. Lihavampi ja pitempi kuin Samppa. Palkkaa 3000, kahdet kengät, lapaset ja sukat. Paljon puhuimme kaikesta. Saa nähdä mimmoinen on hänkin. Hän ei voinut tulla kuin ensi viikolla, sillä hän sanoi auttavansa vanhaa setäänsä, joka asuu sydänmaalla. Waan tänään lattian kuivumisessa menee viikon ennen kuin saamme vettä laskea. Taas yhtenä päivänä tuli meille 8 outoa lintua. Ne olivat aivan mustia ja vähän isompia kuin kottarainen. Ne istuivat moottorin siiville ja sitten lähtivät lentämään pohjoiseen. Eivät miehetkään tunteneet näitä lintuja
Perjantaina. Meidän täytyy viedä jyviä osuuskauppaan. Eläinlääkärikin tulee tänään ja Heikkikin on maksettava. Hän tänään vapautuu. Uskon, että karjakossa onnistuimme hyvin. Karjakko oli oikein tyytyväinen siihen jauhomäärään ja tahtoi, että apetta pitää antaa kahdesti päivässä. Kyllä on mukava nähdä oikeaa karjaihmistä. Lapset eivät ole minulle kirjoittaneet ollenkaan. Vaan uskon, ettei heillä ole aikaa. Mylly on vähin pyörinyt. Jumala suokoon, että tämä meidän elämä vähän tasaantuisi Kaipaava omasi”