Rakkaimpani! Katrin päivä on nyt mennyt ja meillä oli joitakin vieraita. Se poika Laukaasta Hyvönen tuntuu oikein mukavalta. Hän tahtoi heti siistiä toisen puolen ja kertoi, että hän niskasta nakkaa lattialle, joka kenkineen ja työvaatteineen menee vuoteeseen maata niin kuin näkyvät tekevän. Ja minäkin olen jo kahdesti tänä syksynä puhunut tästä ja pyytänyt, että heittäisivät sen tavan.Sitten se suru, että kaivon on täyttänyt virtsa. Joka kerta kun sinä olet siitä kirjoittanut ja muistuttanut, olen sanonut työnjohtajalle pelkosi, mutta hän on vastannut, savivelliä siitä kait tulee, jos ei junttaa ja siellä on siksi paljon vettä, että sitä ei sovi tehdä. Minua on tämä vaivannut oikein kovasti. En ensimmäisenä yönä voinut nukkua. Ei silti, etten ole tosissaan koettanut vaan toivonen ei taipunut.
Markku sanoi tulleensa sairaaksi ja aikoi mennä lääkäriin, vaan minä en antanut rahaa, sillä hän tahtoi vielä lakkirahaa, joten hänen ottonsa on 115 mk. Luulen, että emme ota häntä enää, sillä hän kuului sanovan, ettei hän kestä olla niin lujalla. Kyllä Matti näyttää olevan paikallaan.
Lapsilta sain kirjeen. Wienon rippikoulu päättyisi vasta 19 p. Heillä oli surua, kun äiti ei ennemmin tule käymään. Pokelan Maikki käski kysyä sitä toista lakkia itselleen. Sitä joka on naisten lakki paremmin, vaikka toisesta hän olisi tykännyt, vaan se ei sopinut päähän. Hän nimittäin tahtoisi sen ostaa. En osannut luvata sinulta kysymättä. Ja minä ennätin sanoa hintaa suunnilleen, sillä en uskonut Maikin tahtovan uutta vaikka toinen olikin huono.
Säiliö on pitänyt, vaan emme uskaltaneet panna täyteen vettä vielä. Ja nyt ei tuule, joten on pula. Huilun jalka on kipeä. Saimme spriitä siihen, jolla Matti sitä hieroo. Se venähdys on vasemmassa takajalassa. Se on vähän paisunutkin siitä kinttunivelestä. Warsat ovat jo tallissaan. Niillä on mukava olo siellä. On kiire postiin Lämpöinen tervehdys omaltasi”