Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Lähettivät sen tänne Ouluun. Lähetin heti sen rahan sinulle tulemaan, kun pääsen kotiin, johon lähden täältä maanantaina.Oli niin yksinäistä, kun sinä et päässyt tänne. Lauantai-iltana kuudelta piti rippilasten ja tietysti vanhempien mennä kirkkoon, siellä vannoaksemme valan ja rukoillaksemme Jumalaa täten valmistautuen sunnuntaita varten, jolloin nautitaan Herran ehtoollinen. Niin minä saattelin toisten lasten kanssa esikoisemme sakastin ovesta sisään. Muistin niin hyvin Wienon kasteelle viennin. Silloin häärimme yhdessä tuon avuttoman pikku olennon ympärillä. Puetimme hänet valkoisiin ja suutelimme pienelle poskelle. Sitten luovutimme hänet Kontion emännän syliin. Rukoilimme Jumalan siunausta ja itsellemme kykyä kasvattaa hänet oikein. Nyt ollaan täällä asti, Jumala yksin tietää saavutuksemme. Mutta minä äitinä kiitän Jumalaa, että hän on antanut meille Wienon. Hän on suojannut häntä. Hän on hänen sydämeen antanut totuuden rakkauden. Rakkauden kaikkeen hyvään ja jaloon, rakkauden Jumalaan. Jumalalle yksin kiitos kaikesta. Hänet annamme Sinulle Isä taivaassa. Kohta saatan Wienon valkoisessa silkkipuvussa niin puhtoisena Herran Pyhälle pöydälle. Tämä on niin suurta niin juhlallista. Puhelemme isästä ja uskomme, että isä hengessään on mukanamme. Me kaikin kaivaten isää omasi”