Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestä ja sievästä ja kalliista joululahjasta. Kalervo tuli kotiin. Weikko oli häntä hakemassa. Kyllä oli Kalervolla kertomista, vaan hän sanoi vielä olevansa niin kuin menossa. En ole kirjoittanut, sillä olemme aivan yhtenään hakeneet koelypsypapereita. Ja nyt ovat ne vihdoin täydet. Tosin on ne laskematta vielä, vaan näyttää että varkaita on liian paljon. Sitten tulee sukuluettelo myös annettavaksi tytöille. Kyllä Hättärin suku voittaa tuotannossa ja Kerttu on iloinen siitä. Waan sanoin, että isän nimikko oli Hamari ja alku on siellä. Sitten on Nyyrikillä voittanut. Sitten on joitakin muitakin joukossa siedettäviä vaan ilahduttavia tuloksia ei ole paljon.Kutsutaan juuri tinoja valamaan. Onnellista Uutta vuotta ja kestävyyttä taas tämän vuoden. Tulee paljon eteen alottaissa tätä vuotta. Pyydämme Jumalalta rakkaalta Isältämme, että hän suojaavalla kädellään estäisi purtemme haaksirikkoutumasta. Kuin taas täältä rannalta katsomme tuota ulappaa, pelottaa se. Se tuntuu niin pitkältä ja pimeältä. Mutta valonheittäjä on korkeudessa. Hänen avullaan pieni pala kerrallaan.
On vähän kiire, kun nousimme ylös vasta viideltä ja kirkkoon mennään seitsemältä. Karia on ajettu ja on ollut niin hyvä keli, ettei hevoset ole rasittuneet. Silppumyllykin tuli, vaan moittivat sitä liian leiniksi. Pianhan olet taas käväsemässä kotona ja näkemässä itse kaikkea. Kalervo on niin kumman näköinen laseillaan, vaan pian kai siihen tottuu. Ei hän niitä oikein pidä, käyttää vain silmissään, joten näyttää vastahakoiselta niiden pitäminen. Lämpöinen tervehdys omaltasi”