Rakkaimpani! ”Muistelen tässä elokuun 7 päivää 1903, jolloin toivoimme pian näkevämme esikoisemme. Nyt hän täyttää huomenna 18 vuotta. Kirjoitin hänelle tämän johdosta mukana olevan kirjeen. Täydennä sinä sitä, joka naisena tunnet taimemme. Kiitos 8 päivän lahjasta sinulle ja Hänelle, joka elämäämme on niin runsaasti siunannut. Olen palvellut muistojamme tänään ja todella levännyt, vaikka asiakirjoja makaa pöydällä. Kun tulin sieltä, tunsin monta vuorokautta, miten ruumis vaati hyvitystä sen ponnistuksen jälkeen, jonka se muka oli suorittanut. Sehän ei ollut mikään ponnistus todellisuudessa, mutta ruumiillinen liikunta vaati polttoainetta. Pahinta on, ettei tahdo olla aikaa ruokailuun.Toimikaa nyt taitavasti ja tarmokkaasti niiden töiden kanssa. Olen kirjoittanut täältä tallimiehille ja Björkenheimille sekä kysynyt myös riihen sisutusta. Lähetäpä minulle tarkka korkeusmitta, kuinka korkea on se riihi entisistä puintilattian niskojen päältä siihen ylälattian alareunaan. Sen voi riukulla mitata ja sitten metrimitalla riuku. Myös pitäisi mitata onko ne niskojen välit yhtä suuret ja kuinka pitkät. Tiedän ne suunnilleen vaan en aivan tarkkaan. Riihen koon tiedän tarkoin. Kirjoita nyt niistä työasioista. Se nikkarin ja muurarin hankkiminen on myös hoidettava, kun tulevat ne sianhoitokurssitkin syyskuulla. Yksi emosika ynnä se vanha karju olisi otettava pois aituuksesta. Se vanhus on lihotettava, kun kysyntä on kiihkeä. Siitä saa ainakin 15 mk kilolta. Myllyltä pitäisi hakea niille tomuja keitettäväksi. Kun Mehtälään tulee paljon karjaa niin pitää kysyä, jos naapurit alkavat kuljettaa meijeriin. Tervehtäin Kyöstisi”