Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi! Kyllähän ne Mehtälän matkat ovat sinun heikolle vatsallesi liikaa, vaikka hyvin matkan tarpeellisuuden tajuan. On hauska kuulla, että minä täältä asti olen osannut hillitä leikkuuhalua, ettei tehtäisi sirppihallaa. Olkaa edelleen hätäilemättömän varmoja isäntiä. Ajallaan on kumminkin hankittava riittävästi väkeä ja hoidettava sato. Eemelille on kyllä työtä, ettei tarvitse lähteä sen koneen perään. Penssarin Ransulle en lupaa sen välivainion pyörtänöitä, mutta jos siinä Hakavainiossa on kaurapellon pyörtänöillä heinää, niin saa niittää. Oletko järjestänyt niin, että niitä vanhoja heiniä annetaan lehmille öiksi eteen. Ei ne lypsätä, mutta jos vielä ovat hyvät syötöt niin täten säästetään kalliimpaa tavaraa. Heinänsiemenen sänget pitää myös kuivata ja suolata, ettei mädätetä, kuten viime vuonna poissa ollessani ajettiin vanhaan karjalatoon ja menivät tunkioksi. Tämä saat aikanaan sanoa, kun tulee korjuu, sillä samaa tunkion pohja on vieläkin. Ehkä on paras kirjoittaa työnjohtajalle. Jätän sen kumminkin, sillä on toivoa, että pääsen käväsemään kotona. Luulen, että on kovin paljon ohjattavaa karttunut, jos pääsisin näkemään. Luultavasti en voi olla kuin yhden yönseudun kotona, jos tulen. Mutta sekin voisi auttaa paljon. Niemelän Feeli kirjoitti minulle ja kyseli neuvoja. Pois tulostaan ei puhunut. Wastasin heti. Ehkä en enempää kirjoitakaan. Jos en sähkötä niin kysele kyytiä autoissa, että joutuisin Mehtälään lauantaina. Ehkä Cajanuksen auton saisi mukaansa, että se olisi Nivalassa yötä ja veisi sunnuntaina takaisin. Näkemiin, sillä aion tulla lauantaina Kyöstisi”