Rakkaimpani! ”Olin Mehtälässä leikkopellolla. Pussinperästä saatiin ruis leikatuksi ja kone muutettiin kotisuolle ohraan, jota vähän leikattiinkin. Kotisuon rukiin olivat urakkamiehet niin leikanneet, ettei kannattanut konetta enää viedä vaan otetaan ne päät viikatteella. Menen sinne taas tänään, sillä työnjohtaja ei saa väkeä rivakasti työhön, eikä liikettä työssä. Ei hän uskonut, että Pussinperän ruis saataisiin tänään. Eikä se olisi tullut, jos en ollut mukana.Iida on jo ylhäällä, joten voin olla pellolla. Ja Weikkokin joutunee mukaan, sillä hän on ollut sairaana. Täällä meillä on semmoista tautia, että kun on ylhäällä niin aivan ylenannattaa, mutta jos makaa, niin ei tiedä mitään.
Kuulehan en ole puhunut tytöille Mehtälässäkään heidän olostaan meillä eteenpäin. Ja en tiedä voimmeko enää Kankaan Olgalle puhuakaan, sillä he lypsyreissullaan ovat aina vieneet maitoa kiululla Säily Heikin mökkiin ja juoneet sitten siellä kahvia. On niin vaikea uskoa, että Olga näin teki, vaan olenhan tuntenut, että hän on niin luikertelevan tuntuinen, kun koetan hänelle puhua jotain hyvää., sillä aina hän luikkaasti pääsee pois käsistäni.
Jos vain on aikaa, niin koetapas saada Wienolle ja Kertulla syystakkikangasta ja sitä pitäisi olla niin paljon, että molemmat saisivat pitkät takit. Ja sitten vielä Kertulle, joka opettelee maitokokeita tekemään, pipetti ja gumikorkkeja. Tulethan nyt kotiin käymään, sillä tuntuis niin hyvältä nyt, kun kävisit meitä katsomassa. Odottava omasi”
JK Kalervo sanoi, että hän saattaisi kirjoittaa. Wieno on jatkanut Astan mentyä Kalervon opetusta. Tulethan käymään kotona.