Kirje 1921-9-9, Kotona
Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Woi kun sade uhkaa ja meillä tuli olkilato niin täyteen ohranoljista, että täytyi ruveta ajamaan saadaksemme sieltä päältä rukiin olet ulos. Ja samalla vietiin heinät Karjapohjolalle. Waan ei ne maksaneet niistä kuin 60 p/kg, sillä he saavat uusia tämän keväisiä heiniä a 85p/kg. Nyt rupesivat vetämään rukiita myllylle ja riihelle. Niilo oli taas uhannut, ettei hän vedä rukiita Hakalasta. Minulle hän ei kyllä kieltänyt, vaan sanoi, ettei hän saa auttamatta riihen täyttä illassa ja onhan se tosikin. Lauriöla kysyi saavatko he pitää lehmiään meidän puolella Joella, vaan en luvannut ilman että kysyn sinulta.Sunnuntaiaamu. On sumuinen ilma. Saa nähdä tuleeko sade. Koetimme rukiita saada ryskyyn myllylle ja myös riiheen. Maijakin tuli sairaaksi, joten täytyy Hanna panna puimaan ja se taas kiusaa, kun on vähän väkeä. Waan lupasin tytötkin myllylle heti kun on saatu lehmät ruokituksi ja huoneet saavat olla pyhäsiivousta vailla, sillä en itse uskalla ponnistella enempää kuin tavallisesti. Iisakki jyskää riihellä eikä ole vielä joutanut tukkimaan Muhjalan kartanoon, vaan muurari sanoi, ettei hän joutuisi aivan alku viikosta tulla, kun täytyy asioita kotona järjestää.
Neiti Sandberg ei sanonut koskaan korjanneensa miesten kauluksia, vaan aina tehnyt uudesta ja hän sanoi, että osuuskaupassa olisi oikein hyvää kangasta siihen. Siis pyysin häntä tekemään 6 kappaletta.
Väki meneskelee syömästä ja minulla on niin paha olla, kun niin hitaasti liikutaan, kun omassa povessa on liekehtivä tuli. Toinen jätkistäkin tuli sairaaksi hammastensa takia. Mutta nurrata ei saa. Wien tämän postiin tuomaan kaipaavan tervehdyksen omaltasi”