Kirje 1921-9-27, Helsinki

Rakkaimpani! ”Matka, kuten aina sujui hyvin. Täällä on kaunis ilma. Toivon suosivan teitäkin perunannostossa. Matkalla muistin yhtä ja toista, joista en nyt ehdi paljon kirjoittaa. Lyhyesti mainitsen, että se tallin vesijohto pitäisi heti korjata, kun peruna on otettu. Iisakkia saatte pitää tallimiehenä, jolloin hän saa laittaa kuntoon tallin parret, seimet ym. Sano työnjohtajalle, että ne hirret Niskalan tykönä saa viedä sahalle, jotta saadaan lankut niihin parsiin. Sinne kuivausriihelle tulisi taas kaikkiin parhaimmat niskat siten, jos sahaisi keskiä halki niitä kuusihirsiä, joita on siellä luuvan tykönä. Lankkusaha olisi Mehtälässä. Tällaiset puolikkaat olisivat lujat ja kantavat eivätkä nostaisi lattiaa kovin ylös. Iisakki tämän huomaa, kun puhut. Tietysti pannaan pinta alaspäin ja syrjiltä sen verran kantataan, että voi siihen kiinnittää. Reukun? voi järjestää aivan tilapäisen. Ne voi sahata siinä luuvalla ja toisena reukkuna voi käyttää sitä katoksen kynnystä. Hevosia täytyy tarmokkaasti pitää työssä. Sille Eemeli Lappalaiselle minä maksoin liian paljon kuten Kalle Stenrothillekin. Hänelle joka menee pois saat maksaa saman, mutta Eemelille on 10 markkaa, kun katsoin sen saven tekoa. Näky olevan kovin vähävoimainen. En ehdi enempää. Syd. terveiset Kyöstiltäsi Mitä pidit trilloista, joita minä en nähnyt?”