Kirje 1921-9-30, Helsinki
Rakkaimpani! Kirjoitan toisen arkin tähän mukaan Junnulle sinun kauttasi, että näet tarkoitukseni. Huoleni kohdistuvatkin tällä kertaa siihen riiheen. Perunan lienette jo saaneet, joten sitä rutuväkeä voit vähentää. Etkö saisi siihen huoneelle nyt jonkun ompelemaan, tukkimaan ikkunoita ym. talousaskareita tekemään. Taloutemme muuttuu niin, että tarvitaan kaikkea entistä enemmän. Koli ei ole vielä ilmoittanut ketä tulee meille. Toivokaamme parasta. Se Saalastin Laila ei ole vielä 18 v, mutta on vankka tyttö. Saa nähdä tuleeko se, kun ilmoitin, että työ ja ruoka on samaa kuin muilla. Jos tämä hänet karkottaa, niin parempi on, ettei tule. Kun nyt saisitte sen riihen kuntoon ja verantaan ikkunat. Myös auraukset pitää tarmokkaasti toteuttaa siellä kotonakin, ettei jää kesken. Heti kun maantientakusta on tullut, joka lienee jo valmis, saavat mennä kahdella parilla Joelle. Sitten vasta Korpihaalle ja vainioille, joista kirjoitan sinullekin ohjeet. Suullisesti olen jo Toivoselle antanut. Työtä on hurjasti, ettei tahdo uni maistua. Sano Kivipellolle, että se saa panna raporteissaan, että hän on ollut johtamassa töitä ulkotilalla, sillä niin kai on ollutkin ainakin puinnin aikana. Tämä sen tähden, että saan hänen todistukseen mainita tästä. Jos hän sanoo, ettei hänelle ole sitä valtuutta annettu lähteissä, niin voit sanoa, että kumminkin olemme häneen luottaneet parhaiden. Se tallin johto on myös hoidettava. Toimita se poika tielle, mutta älä sano takaa-ajosta. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”