Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Keliä täällä on nyt taas, joten hevostyö käy laatuun. Eläinlääkäri kävi myös ja sen varsan jalassa oli kolmituumainen naula. Mutta hän arveli, ettei se ole kovin vaarallinen, koska veri tuli naulaa vetäessä. Mantere hoitaa sitä jalkaa ja uskon, että se tulee hoidetuksi. Tytöt ovat reippaita, vaan he viipyvät 1/2 12 vaikka Olgakin on vakituisesti siellä. Ja niin se on, ettei Hiljakaan kerkeä yksin tuvassa. Täytyy nyt kuulostella tyttöstä, että saataisiin kaikki jotenkin menemään.Ryönästä vedettiin ne kaurat myllylle torstaina ja vietiin lantaa mennessä. Lauantaina puidaan nämä kaurat. Tämän tuumasimme näin tehdä, kun mylly pyörii vielä ja sähköön emme voi luottaa, niin on parempi, että teemme valmista. Kyllähän tuommoinen joukko miehiä tarvitsee tarmokasta ja varmaa johtoa. Miten sitten lienee tuon johdon kanssa. Sitähän meidän ei tarvitse epäillä, etteikö työnjohtaja koeta tosissaan, mikäli hän ymmärtää. Se on minusta niin mukava, kun on tuommoinen Mantere. Hän antaa niin turvallisen tunteen tallihoitoa ajatellessa. Iisakki on taas yötä myllyssä, sillä ei sitä passaa seisottaa, vaikkakaan ei siinä ole täyttä vauhtia enää. Eemeliä ei ole näkynyt, vaikka hän oli arvellut tulevansa mylläriksi, vaan hänen emäntänsä oli ollut niin sairas, ettei hän pääse pois kotoansa.
Karjakolle pitäisi tuoda ne pullot ja vielä kaksi lasia siihen koneeseen ja gummikorkkeja, sillä täytyi noutaa meijeriltä lainaksi. Niin minusta tuntuisi, että sinun pitää pistäytyä tässä kuun janassa kotona ja tuoda nuot tarpeet. En vainkaan pakota, sillä kyllä muuten tulemme toimeen. Ja kun ajattelee sitä työn taakkaa siellä, niin en tahotisi lisätä täältäpäin, mikä ei ole pakollista. On niin kiire jo tuomaan tervehdykset omaltasi”