Rakas Kaisa! ”Kun eilen panin kirjeen postivaunun kylkeen, niin muistin kohta sen jälkeen, että huomenna on Kaisan päivä. Onnitteluni seurasi kirjettäni, vaikken voinut niitä enää siihen merkitä. Nyt nämä sanat myöhästyvät, mutta liitän ne paperille muistellessani teitä siellä kotona. Lienettekö siellä viettäneet Katrin kanssa juhlia kotona? Ottakaa vastaan minun myöhästynyt onnitteluni. On omituista, ettei minulla ole tilaisuutta viettää tätä päivää kotona. Siitä luultavasti on 5 vuotta, kun olen Kaisanpäivänä ollut kotona. Pari viikkoa sitten merkkasin sen kalenteriini ja sittenkin tahtoi luiskahtaa ohi. Tämä merkitsee sitä entistä itse syytettä, jota usein illoin tunnen, etten ole tehnyt kaikkea, mitä olisi pitänyt tehdä.Lapsille lähetin 1000 mk, että saavat maksaa Kertun sairaudesta johtuvat menot. Lupasin myös joulurahaa a`50 mk kullekin. Kun Oulussa käydessäni panin säästöön ja äitikin tyhjensi kukkaronsa, niin tullenevat toimeen tämän lukukauden. Täytyy kiiruhtaa postiin, että saa sisään kirjoitetuksi lasten kirjeen. Sitten kiiruhdan ”aamiaiselle”, sillä kello on 1/2 5 jälkeen puolen päivän. Sydämelliset terveiset ja onnittelut Katreille isältä”