Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi ja onnitteluistasi. Olen nyt kotona. Kerttu voi hyvin, se yskä vaivasi, ja haavaan sattui, kun yski. Sitä piti painaa, ettei se pullistu. Muuten oli hän reipas ja iloinen. Nyt hän saapi tänä pyhänä ensimmäisen aamiaisen (ei leipää). Sitten hänellä oli niin kova halu syödä viinirypäleitä ja hän oli pyytänyt tohtoriltakin, että saapiko syödä niitä. Tohtori lupasi sunnuntaina syödä. Annoin Wienolle rahaa, että hän saa ostaa niitä mennessään asemalta, kun saattavat minut junalle. Kyllä se Kerttu paranee. Tohtori oli arvellut, että maanantaina ne haat ratkotaan, kun se on niin hyvä ja kuiva, vaan täytyyhän sitä kotona olla varovainen. Luulen, ettei hän saa tälle puolen joulun mennä kouluun, vaan tulee kotiin. Kerttu oli saanut Annilta ja tovereiltaan kukkia, jotka olivat hänen sairasvuoteensa vierellä pienellä pöydällä.Täällä kotona näyttää kaikki menneen entistä latuaan. Kolikin oli käynyt sillä aikana täällä ja antanut ohjeita ja määrännyt navettaan viideltä aamulla ja myöskin lehmien puhdistusta enempi. Kuule ne lehmien taulut pitää olla niin suuret, että mahtuu lypsy päivittäin ja oli siinä muutakin mahtumista. Koli sanoi, että Talousseuralla olisi niitä myydä fanerista tehtyjä ja maksavat 10 mk kappale ja meille pitäisi niitä ostaa 100 kappaletta. Emmehän voi mennä tuommoisiin kauppoihin, kun navetasta tulee vain tappiota. Koetamme siis muuta halvempaa keinoa. Karjakko näytti niin mukavalta, kun tulin illalla kotiin. Konsulentti oli lietsonut häneen innostusta ja järjestystä enempi. Sitten yksi hyvä puoli, hän ei halua kotoa mihinkään. Tuumailee vaan, että jos kiinnittää huomionsa enempi syrjiin niin pääasia kärsii siitä ja tulee aukkoja. Lopetan tämän tuomaan tervehdyksen omiltasi”