Kirje 1921-12-20, Helsinki
??? Rakkaimpani! ”Waltiopäivät loppuivat tänään. Huomenna julkaisevat sanomalehdet, mitä olemme kukin lausuneet. Wirkkunen puhui puhemiehelle ja ylisti minun valtiomiestaiojani sellaisella tavalla, etten ymmärrä sitä muuksi kuin korvapuustiksi presidentille, joka syrjäytti minut valitessa pääministeriä. En tästä yhtään huumaannu, mutta on se omituista, kun toisen puolueeen miehet astuvat esiin silloin, kun omat potkivat. Tietystihän on presidentin asia tehdä harkintansa mukaan, mutta siitä on koko eduskunta kuohuksissa, kun ovat kuulleet hänen kohdelleen minua niin, ettei ole puhunut yhtään sanaa. Saa nähdä mitä johtopäätöksiä tekevät sanomalehdet Wirkkusen puheesta. Minusta ei ole hyvä, kun minua vastustajani näin ylistävät.Perjantaina tulen kotiin. Lähden täältä torstaiaamuna ja tarkastan torstaina Hämeenlinnan konttorin. Illalla lähden sieltä kotiin, jossa olen 3-4 päivää. Kirjamme kuulutetaan ensi pyhänä Helsinkiin. Lapsien kirjat jätetään sinne. On minusta vähän vastenmielistä, mutta verotukseenkin se vaikuttaa 8000-100000 markaa vuodessa, kun Nivalassa on veroja 12-14 markkaa ja Helsingissä 7-8 markkaa. Werovelvollinen olisin täällä muutenkin, mutta jos olen siellä kirjoilla, niin varmasti yrittävät myös verottamaan siellä, vaikka kuinka ymmärtäisivät sen lakivastaiseksi.
Wienolta sain kirjeen tänään. Hän on hyvin ihastunut hoitoonsa, vaikka pelkäsi lääkärin tarkastusta. Kirjoitan hänelle ja kehotan olemaan mahdollisimman kauan. Hänen pro gradunsa on hyväksytty. Sen oli soittanut tänne eräs neiti. Mitään en nyt enempää kirjoita, kun pian tavataan. Wai kävi Laila siellä. On ihme, että kehtasi tulla, vaikka ei ole maksanut velkaansa. Mutta ei se tyttö osaa panna tällaiselle arvoa. Se on perinnäinen ominaisuus. Sydämelliset terveiset teille Isältä
JK. En ole mennyt tähän uuteen kassakreditiiviin. Saa nähdä, miten selvittävät minulle tämän. Nimeäni ei ole muuta kuin viime vuotisessa. Luultavasti kirjoitan tästä Frans Isokoskelle.”