Rakkaimpani! ”Tulin juuri katsomasta Kalervoa. Hän voi oikein hyvin. Oli oikein iloinen, kun äiti tuli katsomaan ja posketkin vähän punottivat. Kalervo on kumminkin vähän vakavan näköinen. Näki selvästi, että hän painaa itseensä kaikki kivut ja puutteet. Ei Kalervo ole niin kuin Kerttu. Hän on aivan erilainen luonne. Huonetoveri on hauskan näköinen nuori mies. En osaa sanoa muuta kuin Jumalan tahto tapahtuuNyt kävin toisen kerran Kalervon luona. Neiti Liliuskin oli käynyt katsomassa. Kalervo voi hyvin. Kuumetta on hiukan niin kuin leikkauksen jälkeen kuuluu olevan. Kyllä on hyvä, kun Aino on katsomassa. Tuntuu turvalliselta. Kalervo saa sunnuntaina jo hieman marjamehua. Se napatyrä oli ollut niin suuri, että peukalon pää oli mahtunut. Ja umpisuoli oli puolta pitempi kuin Kertulla. Oikein pahan näköinen se oli kahdessa kippurassakin. Aino oli ottanut sen pulloon.
Sunnuntaiaamu
On kummallista olla täällä näin kauan, vaan en saattaisi tänään lähteäkään Kalervon vuoksi. Hän voipi hyvin, mutta on sairaan näköinen. Jumala suojatkoon pojumme. On niin kummallista, kun lapset ovat terveitä, ajattelemme niitä ominamme, emme muista kenen he oikeastaan ovat, mutta kun ovat sairaita niin tiedämme silloin, että täytyy pyytää, että taivaan Isä suojaa heitä.
Isä kävi Bergin luona. Ei ollutkaan hänellä kasvia, vaan jonkinlaista vatsalaukun kuivumista. Lääkkeitä hän sai kovasti ja pyydettiin häntä jäämään sairaalaankin, että saataisiin huuhdella, vaan eihän hän jäänyt. Ostimme Ainolle muistoksi kristallimaljan, tai on se kukkavaasin tapainen. Aino oli iloinen siitä ja sanoi olevansa niin sen tarpeessa. Lähetän tämän tuomaan tervehdyksen omaltasi”