Kirje 1922-1-20, Nivala
Rakkaimpani! ”Olin torstaina Knuutin emännän hautajaisissa, kun tulin kotiin niin Olkkonen tuli meille ja sanoi, että täällä on ollut kolmena iltana kommunistipuhujia. Siellä oli ollut Olkkonen ja poliisi kuuntelemassa ja puheet olivat olleet mitä räikeimpiä kehottaen vallankumoukseen. Poliisi sanoi, ettei voida hajottaa, kun ei ole mitään määräyksiä hallitukselta. Laittakaa nyt hyviä määräyksiä niin täällä on poliisi, joka panee toimeen asiat. Se on nähty jo näinä vuosina. Kieltolakia hän ei ole huomannut miksikään. Kyllä taitaa tulla kapina taas, sillä ilmassa on niin paljon sähköä.Mantere käski kysyä eikö saisi päiväappeisiin sekoittaa kauroja, ettei tarvitsisi panna vähiä jauhoja. Kaksi astiaa hänellä on jauhoja vaan ei ne ole kukkurana. Työnjohtaja käski kysyä pannaanko Ryönässä lantaa niille kahdelle saralle, jotka ovat oikein mättäisiä, joita olit arvellut panna kauraa ensi kesänä? Heiluri ei syö niitä rehukakkuja, sillä ne haisevat niin pahalle. Renko lahattiin heti silloin, vaan tätä täytyy odottaa, että tulis suojasemmat ilmat. Maito ei kyllä elätä.
Niin menen täällä kuin ennenkin pienten ristiriitojen myllertäissä sisällä, mutta niistä ei tiedä ulos. Ne ovat näkymättömiä. En saanut lapsilta mitään tietoja vaan uskon, että siellä voidaan hyvin, koska ovat ääneti. Ja ymmärrän, että heillä on lukemista niin äärettömän paljon ja välillä pitää käydä katsomassa Kalervoa, niin ei sitä ole aikaa. Oletko ostanut sen ”Ihmisen herra” ensi osan. Osta nyt, että omistat aikanaan. Käytkö milloin kotona? Jumala kanssasi kaikessa”