Rakkaimpani! ”Nyt on ollut kahtena päivänä postissa huutokauppa ja tavara nousi huikeihin hintoihin. Se ruskea piironki nousi yli puolentoista tuhannen ja se valkoinenkin nousi toista tuhatta. Ensi päivänä sanoivat hintojen nousseen 16 tuhatta. Minä huusin sen kellon 590 mk se nousi. Sitten Suomalle huusin sen leposohvan 525 mk. Kristallit huusi tohtori kaikki. Sitä ei usko, miten täyteen hintaan nousi kaikki, se roskatavarakin. Vaan apteekkari ja Mäkinen kilpailivat. Sanoivat sillä kamalla tulleen niin paljon, että kaikki velat tulee maksetuksi ja mummulle vielä jää 2000 mk. On se kumma, että ihminen laittaa niin paljon ja varastetuilla rahoilla.Muuta ei tänne kuulu. Tuli vain niin äärettömän kova pakkanen, että hirvittää miten taretaan, vaan toki suutari pääsi pois tuolta tuvasta, joka on tosi kylmä. Kööki ei olekaan kylmä, kun vain panee peitteen oveen. Pitäisi nyt tuvassakin sitä konstia.
Minä olen vähän huonosti voipa, sillä tahtoo niin väsyttää. Luulen sen olevan vain lentsua. Tänään menen nostamaan karirahat nimismieheltä. Wien sen Pohjolan pankkiin samalle tilille, jolla siellä vähän on. Meijeritiliä en saanut vielä, vaan sieltä näytti tulevan vähän yli 6 tuhannen. Vien tämän postiin tuomaan lämpöiset tervehdykset omiltasi.
JK. Pyydän kellosepän laittamaan sen kellon perikamarin seinään, siksi kunnes yhdessä tuumitaan mihin se pannaan.”