Kirje 1922-2-3, Helsinki
Rakkaimpani! ”Olen kirjoittanut tänään Kolille ja pyytänyt uudelleen heinävaakan piirustuksia. Myöskin sanoin, ettei tytöt ota osaa kotitalouteen kuin 1/4 tuntia 3-4 päivänä viikossa. Ajattelin, että ehkä raportteihin panevat toisin. Sanoin, ettemme ole vaatineet, kun emme tiedä mitä hän on määrännyt. Myös sanoin, että se voi talven mennä, mutta kesällä täytyy olla toinen kurssi. Kehotin myös käymään siellä, vaikka sanoin, ettei ole mitään valittamista. Raportit myös hänen käyntinsä jälkeen pitää jättää Sinulle, että panet ne postiin vaikka karjakko kirjoittaakin ne alle. On hyvä nähdä onko ne totuuden mukaiset. Ellet ole karjakolle vielä puhunut siitä asiasta niin tee se heti. Waadi myös, että Kapteenia ja Jaskaa pidetään säännöllisesti ulkona. Koeta myös tuumia, että niitä nuoria kyyttölehmiä, joista on toivo saada kantakirjaan, hoitaisivat huolella.Saalastin Fia kirjoitti ja meinasi Lailan toimittaa meille, kumminkaan ei hän pääsisi ensi syksynä opistoon, niin selitin hänelle aseman, joten jäänee kotiinsa. Pidän sitä parempana, kun hänelläkin on ollut umpisuolen leikkaus, eikä siis lantapaarien kanto ole sopivaa työtä.
Lapsille kirjoitin hevosjuttuja ym. huviksi. Mitenkähän se kaurojen ja silppujen syöttö onnistuu? Sain kirjeesi juuri. Liikaa maksoit kellosta. Mutta ehkä se on hyvä ja täytyyhän talossa olla kaksi kunnon kelloa. Ota osuuskaupasta meijeritilin mukana se irtain lappu, jossa on maitomäärä ja hinta ja lähetä ne kuukausittain minulle. Sellaisen tekee meijeristi jokaiselle. Ilmoita heti oletko parannut. Minä olen onneksi terve kuin pukki. Jo se tuntuu hyvältä tässä leikissä. Björkenheim kehui Nisulaa. Sanoi Mikkolaa koettavansa meille, mutta se menee etelään. Sydämelliset terveiset. Woi kun saisin minäkin nauttia lauantai-illan tunnelmaa. Kaivaten Kyöstisi”