Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Olen jo paljon levollisempi ja jaksan ajatella. Nyt tuntuu siltä, että olette Jumalan tahdosta paikallanne. Seisokaa siinä niin kauan kuin korkein määrää toisin. Näen ja tunnen, että kansallemme on parasta, että teidän laisenne miehet ovat nyt maamme pelastus, josta yksi niin kurjasti poistettiin. Miksi näin piti käydä, siksi että nähdään mikä on kiihkoilun ja vihan hedelmä. Tuntuu, ettei tämän vihan aiheuttaja ole ollut kansamme onni, vaan itsekkäät pyyteet. Minusta tuntui silloin, kun Karjalan avustusta hommattiin niin tulisesti, ettei yksistään avustus ollut tarkoituksena vaan etupäässä oma voitto. Jos puhdas toisen avustaminen on kysymyksessä, niin voitto on varma, mutta jos takana ohjaa toiset vaikutteet, niin saamme rangaistuksemme ja niin kävi ja uskon nyt, että avustustarkoitus ei ollut puhdas. Se on minun rukoukseni, että rakas suuri Luojamme kansojen kaitsija ja johtaja antaisi ja valaisisi teidän järkenne niin, että tätä vihan vimmassa kamppailevaa kansaa voisitte hallita. Tehtävä on raskas, mutta Suuren Hallitsijamme kanssa ei voittamaton.Työt menevät kuten ennen. Tänään aikovat miehet mennä hakemaan Sarjanperältä pärepuita. Ja maanantaina vasta aloitetaan karinajo. — Myllyyn vietiin 10 säkkiä kauroja. Tarkastuskarjakko on taas käymässä, vaan konsulenttia ei ole näkynyt. Lehmille ne taulut on puolet tehty ja maalattukin. Kyllähän kaikki hitaasti järjestyy tuolla navetassakin, vaan toki nyt saadaan vettä edes.
Lapsilta en ole saanut kirjettä, vaan uskon heidän voineen oikein hyvin. Postinhoitajaksi on tänne nimetty Kurikan postinhoitaja. Maikki oli suruun nääntyä. Hän hipasi meillä illalla. Niin muistutti sitä entistä surua. Koetin lohduttaa. Junnu on aika tyly, ei puhuta mitään, kaikki on kylmää. Jumala teitä suojatkoon. Kaipaava omasi”