Rakkaimpani! ”Kiitos taas kirjeestäsi, johon olen jo hätäisesti vastannut. Lapsille kirjoitin jo illalla pitkät kirjeet. Nyt on aikomukseni kirjoittaa myös Mantereelle, vaikka olen epävarma, mikä olisi parhain hänen sijoitukselleen. Waikea arvostella hänen työintoa, mutta luulen niiden täydentävän toisiaan Kivipellon kanssa, joka mm. ei ole yhtään hevosmies. Jos Ransu Jokisaari on ne ladot tehnyt eikä ole muita töitä, niin perheensä vuoksi täytyy hänelle antaa työtä. Kyllä olisi sille Mehtälän rakentamiselle suuri asia, jos olisi jokukaan talonväestä siellä. Saitko Isonkosken ottamaan sitä työtä. Waikka tiedänkin nyt olevan sinun vaikea päästä liikkeelle, niin kehotan mahdollisimman usein käymään Mehtälässä. Sahamiehillä on hakkautettava aitarimat myös Mehtälässä. Harkintasi varaan jätä pyydetäänkö niitä miehiä Heikkilään sahaamaan vai annetaanko Arvin jonkun rengin kanssa sahata kotona, kun se työ ei ole kovin ensiluokkaista vaatimuksilleen. Sitä paitsi voi ne puut mennä vähiin kotona ennen kuin ladot ovat katoissa. Ne ladot on korjattava hyväksi menköön aikaa mitä hyvänsä. Ennen olen jo sanonut, että yksi tottunut ja yksi opetteleva aina yhdessä. Muut saavat hajottaa ne savet Korpihaalla ja kuokkia pyörtänöitä heti kun pystyy. Harjoittelijoille saa aina katsoa vähän tärkeämpiä töitä. Tästä pitäisi kirjoittaa työnjohtajalle.Mitä tytöille lahjan ostoon tulee, niin palkitse ansion mukaan ja koeta vetää niitä lähemmäs itseäsi. Saa nähdä pääsenkö kotiin vasta parin viikon perästä, mutta silloin lienee tuloni kylvöjen vuoksi tärkein. Lue ohjeeni, niin tiedät tarkoitukseni. Työnjohtajan seuralaisesta en puhu mitään. Luultavasti saat sen neljännenkin miehen panna Mehtälään hyvin pian ja useampiakin saisi mennä savia hajottamaan. Pidä se Anna siellä jos viihtyy”