Kiitos kirjeestäsi. Sahurit maksoin pois. Nämä kolme päivää he olivat talon ruuassa. Tänään viedään hevosella Hietasaloon. Kivipelto sai kirjeesi heti ja sanoi tänään koettavansa mennä saveja hajottamaan. Niitä ei ole saattanut hajottaa, kun aina on satanut. Eevertti ja Arvi ovat halkaisseet aidakset ja teroittaneet seipäät. Nyt hakkaavat niitä halkoja. Kivipelto tuumasi, että torstaina hän yrittää pellolle, jos vain ei sada. Täällä kotona ei ole vielä saveja hajotettu. Korpihaan ladot tulivat harjapäälle vasta maanantaina. Perimmäinen lato kyllä jäi, sillä veden vuoksi sitä ei voinut korjata. Maanantaina rupesi työnjohtaja puhdistamaan heinänsiemeniä, vaan täytyi jo ennen puolta päivää mennä sahalle kolme miestä ja neljäskin meni illalla ja viipyivät yhteen yöllä. Tiistaiaamuna kuudelta alkoi sahaus ja ne tulivat nyt sahatuksi. Perunansiemenet ovat nostettu jo. On kyllä vaikea taas keväällä, kun et ole järjestelemässä kaikkea, vaan kyllä Toivonen koettaa. Ihmettelen hänen kärsivällisyyttään monta kertaa.Minusta tuntuu, että olen niin kovin mitätön taaskin. Kaikki on hajanaista, pitäisi olla joka paikassa vähänkään katsomassa. Woi miten hartaasti odotan sinua kotiin. Tuntuu väliin, että nousen kapinaan, sillä en vähääkään tunnu hallitsevan, vaan kaikki kuohuu yli äyräitten niin, kuin tuo tulva-vesi.”