Kirje 1922-5-17, Helsinki
Rakkaimpani! Elän yhä siinä toivossa, että perjantai-iltana pääsen lähtemään ja saan olla viikon siis helatorstaihin. Wiron vieraat lähtivät juuri. Minulle se vierailu maksoi myös muutamia satoja, mutta sehän on luonnollista, kun itsekin vierailee.Talon asioista en aio kirjoittaa, kun tuloni on niin lähellä. Älä anna sille Heikille räätälin palkkaa, sillä voihan olla että panen sen pois. Räätälille voisi sanoa, ettei se sitä nyt valmista eikä luovuta hänelle. Luulisin sen virkistävän Onniakin, jos panisimme Heikin pois. Karjakon loma järjestetään juhannuksena Tampereen näyttelyn ajaksi. Mutta harjoittelijoita ei saa silloin olla pois. Näistä puhun tultuani. On mahdollista, etten kirjoita ennen tuloani.
Lauantaina saat lähettää hevosen asemalle, ellen tästä tietoa lähetä. Kun pellolla pitää olla kaikkien, niin Kiltti voinee tehdä Ylivieskan matkan, ellei ole aivan viheliäinen keli. Pane vaikka harjoittelija noutamaan. Kainon lähettämisestä samassa kyydissä kirjoitin jo edellisessä kirjeessä. Tuomamies täytyy olla semmoinen, joka ostaa lipun ja laittaa tavarat pakaasiksi. Kirjoita aikanaan toisille, että tietävät olla asemalla vastassa Oulussa. Junaan laitan minä hänelle paikan ja hankin myös seuralaisen. Sadetakki ja saappaat pitää panna mukaan, sillä menen heti Mehtälään. enempää en nyt kirjoita. Tee nyt suursiivous ennen tuloani, niin on puhtoista ja keväistä tultuani. Näkemiin Kyöstisi”