Kirje 1922-10-19, Kotona
Rakkaimpani”! ”Kiitos kirjeestäsi. Traktori on nyt Näljännevalla. Tiistaina se kävi kyntämässä Ryönässä eikä Jussilan vainiossa, kun se oli ollut niin kivistä, ettei se tullut traktorilla kokonaan kynnetyksi. Nyt on sievä ilma, joten voi ulkona työskennellä. Iisakki oli yön myllyssä, sillä Eemeli tuli myllyyn tiistaina, joten Iisakki sai korjailla ikkunoita ym. Nisula ja Leskinen lähtevät lauantaina tai sunnuntaina. He ovat ottaneet palkkaansa 600 mk. Minun täytyy siis antaa kummallekin vielä 1400 mk. Otin Juholalta lainaa 2000 mk. Tulevalla viikolla rupean saamaan sianporsaista, joten pieniin menoihin on taas joksikin aikaa rahaa. Olen tiedustellut renkejä vaan tuloksetta. Mehtälässä luulisin olevan tämän viikon loppuun työt tehty. Lahti pitäisi tehdä, mutta kun on ne sianhoitokurssit maanantaina ja tiistaina, joten se siirtyy pari päivää. Lammashoitokurssista oli se hyöty, että meidän lampaista erotettiin kaikki mitättömät lahattaviksi ja ainoastaan 10 talveksi.Iida on kehunut sitä Kantolan Lempiä hyväksi tytöksi ja niin me otimme sen meille, palkka 1500 mk ja kahdet kengät. En yhtään voi ajatella tulevaa talvea. Pyydän korkeudesta voimia saada työskennellä sillä leiviskällä, mikä minulle on annettu täällä. Täällä ovat naiset kunnallisvaaleihin asettaneet listan ja minut on asetettu yhdeksi. Siihen minä en mene, sillä kykyni on niin pienet, ettei ne uletu yhtään kotikynnyksen ulkopuolelle ja kunnalliselämää tai johtoa en tunne vähääkään. Minua tämä asia painaa. Woi en soisi sinua siihen paikalle. Oikein tuntuu pahalta. mutta eihän minun tarvitse tästä puhua, itsehän parhaiten tiedät, mitä siinä paikalla olevalta vaaditaan näin kuohun ja ristiriitojen aikana.
Wai, minä en lähdekään Ouluun Sinun kanssasi, vaan käväsen yksin, etten tule huomatuksi. Sovitaan niin, ettei isä tulekaan sinne juhlaan, vaan minä menen yksin. Kaivaten omasi”