Kirje 1922-10-22, Nivala
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Niin kaikessa on aina vaikeutensa. Nyt kun koetat saada ja se ei onnistu niin uskon, että Jumalan tarkoitus on toinen ja Suomen parhaaksi. Olen niin levollinen, vaikkakin se hiukan kiusaa aina epäonnistuminen, kun on koko maan tietoon ja arvosteltavana. Vaan mikään ei masenna, kun muistaa, että ohjat ovat korkealla. Jumala Sinua suojatkoon.Wiime yönä on tullut lunta aika paksusti. Mehtälästä tahdoin muuttamaan lauantaina, mutta kun Junttilassa olivat häät, niin Iida ei lähtenyt. Nyt muutetaan maanantaina.
Kyllä minun tekee mieleni kovasti Ouluun tämän viikon lopulla. Sunnuntaina tulisin kotiin, eikähän minulla ole hätää, kun Ida ja Marikin voi hätätilassa ottaa tänne. Tuletko sinä lauantaina, jos tulisit sunnuntaina niin pääsisimme yhdessä samalla hevosella.
Meillä taas porsi yksi sika siis neljäs. Tällä sialla oli 14 porsasta vaan yhden se survoi kuoliaaksi. Tällä viikolla rupeamme antamaan niitä ulos. Tuleekohan työnjohtaja. Toivonen ei kuulunut vielä ottaneen paikkaa.
Olen niin levoton suhteesi, sillä tämmöinen jos mikä raatelee sielullisia juuria, jotka koskevat koko kehoon. Tosin tämmöiset syventävät luonnetta. Herra kaiken ohjaaja ja kulettaa tahtosi mukaan purttamme. Yksin hänen kädessään ja johdossaan olemme. Levoton puolestasi mutta itsessäni levollinen omasi”