Rakkaimpani! ”Olen kirjoittanut sinulle viime aikoina raskasmielisiä kirjeitä jouduttuani tämän painon alle. Niin se näkyy olevan, että sitä vähemmän sitä tuntee itsensä iloiseksi, jota vastuullisempi on asema. Mitään erikoisia vastoinkäymisiä ei minulla ole ollut, mutta asemani velvoittaa niin moneen luonteeni vastaiseen tehtävään. Kyllähän täällä on sinullekin monenlaisia kutsuja. Huomenna on Suomen Laulun kirkkokonsertti, jossa mielellämme istuisimme yhdessä. Joulukuun 6 pn on presidentillä kutsut, johon pääministeri on rouvineen ja lapsineen kutsuttu. Etkö voisi tähän juhlaan tulla? Ottaisin niin mielelläni sinut vieraakseni. Käytäisiin katsomassa samalla uutta kotiamme, sillä pääministerille kuuluu vapaa asunto, joka aiotaan myös sisustaa valmiiksi. Ennen ei ole sitä ollut. Se on suurenmoinen huoneisto ja komealla paikalla, jonka sisustamiseen on entinen hallitus anonut 320.000 mk. Se hirvittää minua, vaan eihän se ole minua varten, vaikka nyt satun olemaan tällä paikalla. On siellä rouvan huone tyttären ja poikain huoneet, joten Wienolle olisi asunto, jos yliopistoon tulee ja minä pysyn tällä paikalla, joka luonnollisesti on tietämätöntä, sillä nyt on kummitteilla välikysymys. En tiedä menenkö vastaamaan heille laisinkaan.Kirjoitan tähän lapun, johon mainitsen niiden eläinten hintoja, jos sattuisit saamaan niitä myydyksi. Ajattelin panna ilmoituksen Liittoon niiden myynnistä siten saamme ulompaa ostajia. Jos siellä on lunta niin pyydä Perttulaa koulaamaan niitä varsoja tai ei se muihin nähden ole välttämätöntä kunhan Itu tottuisi aisoihin. On paras ajaa sillä aina vähän pitempään, kun kerran aisottaa. Kuormaa ei voine vielä sille laittaa, sillä ei se pysy rauhassa. Kun Weikko tulee niin sitten saavat ajella heiniä. Kirjoita nyt usein Tervehdykset Kyöstiltäsi”