Kirje 1922-11-26, Nivala
Rakkaimpani! ”Wieno tuli perjantaiaamuna kotiin ja toi kukkia isän haudalle. Suuri oli saattojoukko ja lauloimme urhoollisesti niin kuin päätetty oli. Wieno kysyi, miten jaksoitte, vaikka niin paljon katkesi lapsuuden siteitä ja ehyt Pirttiperä katosi. Waan aina, kun välttämättömyys on, ei silloin saa antaa tunteilleen valtaa.Lauantai-iltana oli meillä Katrinpäivä vieraita aika paljon. Oli Mustakalliokin ja sanoi Sinulta terveisiä. Nyt on kaikki hulinat ohi, tuntuu niin hyvältä päästä entiseen elämään käsiksi. Niin ne kurssit alkavat ensi viikolla. Anteron myin Ylivieskan Kantokylään 1600 mk. Täällä on niin puute ihmisillä rahasta. Nyt tänä sunnuntaina Antero viedään ja rahat sain ja ne olivatkin tarpeeseen. Täällä me olemme puineet kaikki kaurat. -Tikka se lopetti työnsä lauantai-iltana. Täytyy Iisakin ruveta hoitamaan sitä hänen työtään (tallia).
Tänään Wieno lähtee. Tuntui niin hyvältä, kun hänkään edes tuli. Minä vähän kaipasin tuloasi, vaan kyllähän työsi nyt rajoittaa kotona käymistä, sen uskon. Jumala Sinua suojatkoon kaikessa. Kaivaten omasi”