Rakkaimpani! ”Kiitos teille kaikille kirjeistänne. Wieno on keksinyt herttaisen keinon ainekirjoituksille. Taas on sunnuntairauha. Raudan kylmä tuuli puhaltaa ulkona ja pilvien antimet leijailevat sen kynsissä. Yksinäinen pääministeri istuu asiapapereiden ja kirjojen keskellä muistelee perhettään ja kotoisia oloja. Wienolle minun täytyy ilmoittaa se surusanoma, ettei hänen kirjoitustaan latinassa ole hyväksytty. Luettelo hyväksytyistä oli tämän päivän lehdessä. Mutta ei syytä suruun tyttöseni. Wiisastut, kun vielä tutkit menneisyyden ongelmia. Tosin toivoin nimesi löytyvän luettelosta. Mutta ei siitä kannata masentua. Mene nyt viikoksi Ouluun lasten luo. Käy sitten kotona äitiä tervehtimässä ja tule sitten tänne. Avajaiset ovat 19 pv, mutta ei niihin tarvitse tulla.Niemelän Heikille kirjoitin eilen ja sanoin, etten voi 10.000 lainata, kun tulee tulo -ja omaisuusverojen maksu ja väkirehujen maksu. Onko ne tulleet? Minä saan tosin nyt 10,000 kk, mutta pitäisi laittaa vähän vaatettakin ja Heikkilä ei kykene nyt verojaan eikä rehujaan maksamaan. Mutta kyllä se Heikki on polonen. Mutta jos olisin siellä, niin kyllä häntä jotenkin auttaisin vaikka nimelläni ja ehkä ostaisin sen suonkin 50.000 markasta, vaikka se olisikin kallis. Kumminkaan ei sitä voi häneltä kysyä eikä kilvoitella, mutta ellei hän pääse kulkemaan, niin voisi vaikka lasten säästöjä sen ostoon käyttää. Mutta täten vapautuisi Heikkilä Mehtälästä, kun tulisi suota kylliksi ja tämä on ainoa suopalsta, joka on välittömässä yhteydessä meidän maan kanssa. Jos se käy luonasi ja puhuu sen myynnistä niin sano, että tarjoaa, mutta en luule, että hän yli 30,000 markkaa tarjoaa. Te kapinoitte sen ostoa vastaan, mutta Heikkilää on parempi myydäkin, johon kyllä suostun, jos on tämä mukana. Heikkilän itsenäisyyden kannalta voi sitä vain ajatella, mutta ei muuten. Heikille se on ainoa kannattamaton vielä tälläkin hinnalla. Maksun voisin tietysti hoitaa, jos kerran ottaisin, sillä minullahan on itseäni rikkaampia ystäviä.
Ilmoitukseni johdosta on käynyt luonani muutamia työnjohtajia ja monta kirjallista tarjoustakin on tullut. Yksi Orismalasta päässyt minua miellytti, mutta en tehnyt sopimusta. Pieni jäntevä mies, mutta toinen silmä virheellinen. Tiedustella häntäkin pitäisi, sillä oli jo lähtenyt pois paikastaan, kun sanoi isännän olevan aina päissään ja rikkoneen kieltolakia. Raitis vakuutti olevansa ja todistukset liikakin hyvät. Tietopuolisissa aineissa oli keskiarvo 8.9. Ratkaisua en tee ennen kuin viikon päästä. Yksi hakija on liian kokenut ja isäntämäinen, sillä hän on ollut itsenäisenä hoitajana useita vuosia. Sitä en tietysti ota. Uutta miestä en laita ennen kuin helmikuun alussa. Pitäkää sitäkin huonetta puolilämpimänä, ettei takka ja multapenkit jäädy. Kivipelto tulee nyt juuri sinne. Toivottavasti myös karjakko. Pane kirjoihin ylös heidän tulopäivänsä. Kivipellolle olen muistaakseni antanut 2,000 mk ja karjakolle 200, joita toinen matkarahoiksi. Ehkä panin ne jo kirjoihin. Niiden renkien tarkeneminen minua huolettaa. Mutta toivon löytyneen sen toisenkin turkin. Matin vaatetus on erittäin tärkeä, kun hän ei ole terve.
Kerttua olin aamulla auton kanssa vastassa, mutta ei tullut kuin yksi partiolaistyttö reppu selässä eikä silläkään ollut vastaanottajaa. Lienevät ennen tulleet. Ehkä on parempi, että levähtelet nyt kotona ja lueskelevat Wienon johdolla, sillä lisää velvollisuuksiahan se vain tuo, kun luullaan muita viisaammaksi. Kyllähän minä olisin sinua vieraana pitänyt, jos tulisit. Äiti ei saa laskea Nannia heti vapaaviikon pitoon, kun karjakko tulee, vaan vaatia, että vähintään viikon on karjakolle kätenä. Koeta nyt saada oikea alku. Ja jos Kerttu on kotona vielä, kun hän tulee, niin voi hänkin vetää kaikkia yhteen. Nyt sanon teille taas sydämelliset terveiset Muistakaa kirjeillänne usein yksinäisyydessä olevaa Isää”