Kirje 1923-1-16, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kiitos kaikesta siitä hyvyydestä, jota kotona sain. Juna myöhästyi 2 tuntia. Ylivieskassa oli se myöhässä lähes 3 tuntia. Wuorelan pojan kanssa juttelin. Lupasin tiedustaa hänelle paikkaa. Oli hyvin isänsä oloinen mies, vaikka pitempi ja heikompi. Sanoin mm. että meillä pitäisi tyytyä syömään väen kanssa, johon hän vastasi tietysti. Sanoi saksan ja ruotsin karkottaneen hänetkin koulusta. Lupasin kuulustella hänelle paremman harjoittelupaikan kuin meidän talo. Sanoin kaikki puutteet ja heikkoudet, mitä meillä on. Hän kuunteli vain eikä yhtään pakannut meille, vaan lausui tyytyväisyytensä, jos voin häntä auttaa. Mehtälään uskaltaisin hyvin ottaa tuon pojan.Kun perjantaina on suojeluskunnalla kilpa-ammunta, niin pitää järjestää niin, että suojeluskuntalaiset menevät heinään ja Weikko toisten kanssa karille. Näin voivat ne käydä ampumassa ja ajella kotona iltapäivällä, elleivät kerkeä toista kertaa käydä heinässä. Jos sinulle tulee rahan puute, niin pitää ottaa Juholalta ja myös vois hätyyttää Felix Heiskaa. Käyköön Weikko hevosella kysymässä, ellei maksa niin panen uloshakuun. Myös tarkasta se lehmäluettelo ja myy pois, mikä ei kannata pitää. Minä en käynyt sitä edes läpi. Ottakaa se Heikki heti laittamaan hevosvärkkiä. Jaakko Isokoski voi leikata vuotia, että saatte kenkiä väelle. Syd. terveiset teille Isältä”