Rakkaimpani! ”Aluksi huomautan, että lähetä tästä eteenpäin kirjeet osoitteella Valtioneuvosto, niin saan ne paremmin aina käsiini.Edelleen olen sitä mieltä, ettet anna mitään todistusta Kolille. Kumminkin täytyy sinun vastata, kun on pyytänyt. Wastaa näin: Konsulentti I. Koli Oulu Arv. kirjeenne johdosta saan täten ilmoittaa, etten voi enkä tahdo tehtäväänne arvostella, koska en tunne tehtävänne laatua. Sen voin kumminkin sanoa, että käynneistänne oli suurta hyötyä, kun maaliskuulla saatiin huomautuksien jälkeen harjoittelijat ymmärtämään velvollisuutensa ja sain oikeat valtuudet niiden käyttöön. En myös ymmärrä miten teitä olisi voitu moittia harjoittelijoiden palkkioiden suhteen, sillä meillähän he saivat korkeimman määrän, jonka tahdoimme antaa käteen, koska kaikki menivät kouluun, jos siinä on jotain moitittavaa, niin syyttäköön miestäni, joka varmasti haluaa vastakin hoitaa tämän asian. Kuten sanoin muuten en sekaannu tähän asiaan, kun katson, etten ole minkään arvostelija. Kunnioittaen KK.. Minä kirjoitan suoraan Louhelalle ja kysyn meidän tyttöjen kehitystä.
Mitään erikoista ei tänne kuulu. Sitä palvelijaa en saanut, josta kirjoitin, mutta nyt on kierroksessa toinen. Pelkään vähän tämän kysymyksen järjestelyä, kun en voi siihen itse puuttua.
Westermarckin asia käy yhä kauheammaksi. Ei tosin rikollisena, vaan velkaa on aivan kamalasti. Ehkä lähes 20 miljoonaa, josta tietysti suuren osan pankin saavat. Mutta hirveät määrät tulee vahingoita. En luule muiden kärsivän. Kirjoitan Weikolle. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”