Rakkaimpani! ”Kirjoitan nyt ensimmäisen kirjeen sinulle kultakynällä, jonka sain Ameriikasta lahjaksi. Valitettavasti kirjeenvaihtomme näkyy harvenevan, kun muutin kauemmaksi asemalta. Ennen oli mukava pistäytyä asemalle viemään terveisensä. Nyt on matka toisaanne, ellei jouda valtioneuvostossa kirjoittamaan, jota tilaisuutta ei monesti ole, niin ei ehdi kirje nykyisestä asunnostani junalle.Mitään erikoista ei kuulu. Työtä on niin paljon, ettei tahdo selviintyä. Emme joutaneet eilen eduskuntaankaan ollenkaan ja nyt vasta lauantaina kello 4 loppui presidentin istunto. Hän on yhä sängyssä. Älä maksa sahausmaksua, vaan ilmoita, että kuitataan silloin, kun viime vuoden tili esitetään. Eli kysy tuleeko jaettavaksi viime vuodelta mitään. Ellei niin sitten täytyy hankkia. Lehmiä saa myydä samoin Ihanteen, mutta siitä kirjoitan Weikolle.
Olipa ikävä, että pelkomme siitä, että Weikko yrittää enempi kuin voimat riittää toteutui näin pian. Kyllä sinun ehdottomasti toimitettava poika lääkärin luo, kun ei ole terve. Töistä kirjoitan Weikolle, mutta lue sinäkin ne kirjeet, että pysyt mukana.
Emäntä meillä on mainio, mutta voihan se hoito tulla kalliiksi. Kumminkin minun täytyy sanoa, etten ikinä ole semmoisessa pöydässä syönyt, sillä kaikki ruoka on niin ihmeellisen maukasta. Olen jo vallan toinen mies ja aina aterian aikana nälkä. Itse näit millainen oli ruokahaluni.
En vielä voi luvata, mutta olen vähän tuuminut kävästä kotona viikon perästä. Käväse sinä nyt lapsia katsomassa ja palaa lauantaina, niin voisin palata samalla hevosella. Tai lähde kanssani maanantaina, ellet nyt pääse. Kyllä minua säälittää se pikku Katri, kun hän on saanut ikävöidä äitiä. —
JK. Tietysti saat lähettää kuvani Järvelle. Olisi ollut mukavampi, kun olisit heti antanut.” —