Rakkaimpani! ”Täällä on aina yhtä tyyni pakkanen ja neljänä päivänä on vedetty vesi navettaan ja talliin. Kyllä me haluaisimme jo tuulta. Metsäajot nyt lopetettiin ja maanantaina aiotaan ruveta lannan ja saven ajoon. Weikko on käynyt siitä asti metsässä, kun ei kärsinyt heiniä puskia. Hän sanoo nyt olevansa paljon terveempi. Mutta äkkinäiset liikkeet vihlaisevat.En oikein osaa laskea, miten pääsisin tämän kuukauden maksuista. Jyrkän myllylle menee, kun siellä on sahattu ja höylätty 2575,31 mk, sähkömaksulaitteista ja valosta toista tuhatta ja kruunun vero 1074 mk. Lehmiä en sopinut vielä myymään muuta kuin Lenheen kilokaupalla nahkoineen liha 6.50 p ja nahka 10 kg. En ole siitä vielä saanut maksua. Toisia lehmiä en saattanut myydä, sillä niillä on vielä maitoa 6 kg. Siis odotan vielä vähän aikaa. Maaliskuussa rupeavat siat porsimaan ja siitäkin olisi tuloja. Tämän Jyrkän laskun jätän ensi kuuhun, kun saan nämä toiset maksetuksi. Savenajajat tahtovat usein rahaa. En ymmärrä, miten pienet talot kestävät kaikkia maksuja.
Ei tänne mitään erikoista kuulu. Weiju vain on kuollut istualleen sänkyynsä. Jenninsä kanssa olivat kahden ja Jenni raukka on semmoinen höppänä.
Tuntuu niin mukavalta, kun osaan ajatella kotiasi ja oloasi siellä. Ennen on se ollut minulle sekavaa, etten minkäänlaista kuvaa ole voinut itselleni luoda. Nyt se tuntuu hyvältä, kun voin mielikuvituksessa olla siellä mukanasi. Ritavuoren rouvalle kirjoitin, Töölöön vain sen osoitin. Ei isä muistanut Weikkomme syntymäpäivää. En sitä yhtään ihmettele, sillä tiedän sen raskaan työn. Pyydän Korkeimmalta johtoa työhösi. Häneltä yksin Häneltä saamme viisauden. omasi”