Rakkaimpani! ”Nyt olemme kaikin kolmen taas kotona. Matkamme sujui oikein hyvin. Weikko oli Riennolla hakemassa asemalta ja pian se kuljetti meidät kotiin. Katrikin nukkui pitkät matkat. Ei minulla ollut kylmäkään, vaikka pakkanen oli 31 astetta. Täällä kotona näyttää kaikki menneen hyvin. Kauroja olivat myyneet 21 1/2 htl. Siis kassaan tuli vähän rahaa. Meijeritilin käyn tänään hakemassa. Lapsille heitin 500 mk enkä saanut sopivaa leninkikangasta itselleni, sillä pieni oli valikoima Oulussa. Silkit olivat semmoisia hetuleita tai harsoja. Päätimme siellä tyttösten kanssa, että sittenkin on sopivampi musta silkkipuku siellä kotona syntymäpäivänäsi niin kuin rouva Ritavuori esitti; sanoen semmoisen miehen puolison täytyy olla puettu arvonsa mukaan, ettei kenelläkään ole mitään sanomista ja tähän on sopivin musta silkki. Ajattelin, että pidän sen harmaan puvun, jos johonkin menen. Ja tämä kangas tulisi taas Sinun ostettavaksi, vaikka päätin ostaa sen tällä kertaa itse. Wienolla oli niin huonot kengät ja kalossit, että täytyi laittaa heti ja sen vuoksi menivät minulta rahat niin vähiin. Niinhän ne lapset menivät niin kuin ennenkin. Katrista olivat he niin iloisia. Sanoivat, että on niin kuin kotona olisi. Wieno oli väsynyt. Sanoin hänelle isän terveiset. Vaan hän sanoi kaiken johtuvan tenteistä, jos ne heti alkavat kun penkinpainajaiset ovat sivu.Nyt juuri tuli työnjohtaja sanomaan, että heinänostaja tuli. Jos tulee heinäostajia niin mitä perimme kilosta? On niin kovin kylmä ja veden ajo, kun moottori ei pyöri. Lämpöinen tervehdys omaltasi Korkein johtakoon työtäsi”