Rakkaimpani! ”Niin Huilu ammuttiin. Emme voineet odottaa eläinlääkäriä, sillä ei siitä olisi tullut enää jalkaa, vaikka minkälainen lääkäri olisi ollut sitä laittamassa. Siinä ei näyttänyt olevan enää kuin nahka pitämässä. Nyt kun se nyletään, nähdään miten paha se oli. Ymmärrän, että se on vahinko ja se tulee silloin aina, kun se on määrätty ja jota emme osaa aavistaa. Mutta se teki niin pahaa, että kirveli sydänjuuria myöten. Eihän sille mitään voi, mutta en osaa päästä siitä irti. Ei vielä ehtinyt häipyä sen nuoren kohtalo, kun tuli tämä. Mikä on kolmas? Mutta miksi laskea synkkyyksiä. Ihminenhän on kuin pallo, jota vyörytetään väliin valoon päin ja väliin pimeyteen ja synkkyyteen. Suruun ei ole syytä vaan tyytyväisenä työskennellä. Toivo, että tämä mainen raatelu loppuu. Kiitos Jumalan. Nyt toivon, jos edessämme on synkkää, voisimme kaikissa vaiheissamme katsoa ylös päin sinne, missä johto on. En kirjoita enää, sillä sielulliset ristiriidat temmeltävät niin rajusti, että huojuttaa tätä vähäistä tomumajaa. Kaivaten omasi”