Rakkaimpani! ”Ostin eilen sinulle pukukankaan, joten et moittine. En kumminkaan ottanut ohjeesi mukaan mustaa vaan pikkuisen ruskean, koska sinulla on musta puku. Näin voit vähän vaihdella. En saa nyt pyhänä sitä postiin, vaan käy jo pyytämässä Maikkia tekemään, kun saat sen tiistai-iltana. Olen saanut vielä päähäni ostaa oikein käymästä ruskeaa silkkiä ja sametti rintaan koristetta varten. Kenties se vaatii myös silloin hihansuihin. Olen nähnyt tuommoisia ja ne on minusta paljon sievempiä kuin avonaiset muskelit. Olisi hyvä, jos pääsiäisenä voisit tämän uudistaa, jolloin voit myös tilin suorittaa sekä tavarasta että asioimisesta. Tämän yhteydessä muistutan myös itsesi hoidosta. Minusta oli hyvin surullista, kun olit niin surkastunut ja rasittuneen näköinen. Sinulla on nyt apua ja voimaa, ettei tarvitse ponnistella, kun vaan järjestelet. Etkö huomannut kuinka nolo olin, kun olit niin rasittuneen näköinen. Tulen kotiin joko torstaina tai perjantaina.Maanantaina on meillä uusi välikysymys edessä. Saa nähdä miten käy. Onnellisena pitäisin, jos hallitukseni kaatuisi puoltaessaan maanviljelyksen kannattavaisuutta. Mutta kumoon asti en luule sen menevän nytkään. Syksyllä kyllä ryntäävät tätä vastaan. Ja rynnätköön. Meillä oli illanvietto ryhmälle viime torstaina. Siellä puhui kauniisti Mustakallio kahdesta näystä, jotka sanoi nähneensä kuvaten miestä, jonka on nähnyt taistelevan luonnon kanssa ja astuvan valtion päämiehen rinnalla pyhättöön. Nimiä ei maininnut eikä mainittu. Minä puhuin myös vaan en tuosta näystä. Suullisesti voimme toivottavasti pian jatkaa. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi.”