Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi, jonka sain torstai-iltana vastaanottaa. Kivipelto ei lähde kuin tulevalla viikolla. – Yksi asia on ikävä. Limingasta on ilmoitettu, ettei meidän rukiit olekaan olleet oikein itäviä. Juhola oli tämän sanonut työnjohtajalle. Nyt pani työnjohtaja niitä itämään laarista. Saa nähdä miten itävät. Woi miten ikäviä on nämä asiat. Rupesin tätä kirjoittamaan heti kun sain kirjeesi. Pistin Kertulle muistelot 16 vuotta sitten. On niissä niin kummallista viivähtää. Sähkövalo loppuu. Hyvää yötä. -Perjantaiaamu. Sataa ja me luulimme, että saamme ruveta ottamaan perunaa. Eilen auottiin perunapenkin päitä. Voisihan ruveta puimaan ryskyllä, vaan sitä suurta hammasratasta piti ruveta hammastamaan, sillä se tahtoi jo tehdä vahingon pienemmälle lyhdylle. Seppä Iisakin kanssa korjaa niitä hampaita. Ehdotin, että mentäisiin riiheen, kun nekin on kuivatut, vaan niin se tuntui työnjohtajasta, ettei sinne tule mennyksi. Olisi tuntunut hyvältä siepata peruna pois, vaan tottapa se ei ollut sen aika vielä. Kyllä koetamme parhaamme kaikissa työsuunnitelmissa vaan eihän se aina ole hääppöstä. Lämpöinen tervehdys omaltasi”