Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Jos meillä olisi ollut paremmat hevosvarat, niin olisi ammuttanut itse sen Walppaan jo kotona käydessäni, sillä se teki minuun tavattoman masentavan vaikutuksen. Siis parhaiten teitte, kun vapautitte hänet kärsimyksistä. Oudolta tuntuu nämä onnettomuudet, mutta emme saa masentua emmekä tulla ennakkoluuloisiksi niin kuin monet naapurimme. Älkää yhtään tätä surko, joka oli sairas, eikä kunnollista olisi tullut. Toista oli Huilun ja Riskin kanssa. Mutta nekin on haudassa, joten surkeileminen ei auta. Jos ne kaksi vuotaa olette teettäneet mäntiksi, niin viedään tämä parkkiin ja annetaan heti mustata, niin saadaan rekipeitteisiin päällys. Harjat ja hännät kai on keritty kaikilta.Jo edellisessä kirjeessä näin sinua kovin taloushuolien painavan, mutta mehän voimme olla onnellisia, kun ei puute ahdista. Ota pankista, ellet voi Perttulalle muuten antaa. Kunnanveron maksu ei ole niin välttämätön päivän päälle. Minä maksoin tänään sen takauksen kuitiksi ja nyt säälin vain Alkiota ja Liakkaa, jotka vähistä varoistaan pusersivat myös rahat. Tarkastusyhdistys on myös maksettava, kun sinne menimme Kolin painostuksesta ja nyt saamme hävetä heikkoa tulosta.
Ottakaapa nyt lapset joukolla ja tuudittakaa äidiltä pois huolet ja laulakaa lopuksi kaunis kiitosvirsi onnemme edestä, sillä meillähän on kaikkea, huoltakin, että pysymme ihmisinä. Minun luona käy niin paljon onnettomia ihmisiä, että tunnen itseni aina onnelliseksi. Wiikon perästä tulen käymään kotona rinta täynnä tulevaisuuden uskoa.
Onnea Wienolle tutkintoihin. Sain kirjeesi tänään. Otan yliopiston rehtorilta selvän tuloksistanne. Wieras mennenee Wienon kanssa takaisin. Kirjoittakaa nyt päivänpaisteisia kirjeitä, vaikka kyllä minä otan nurkumisetkin mielelläni vastaan. Syd. terveiset Isältä”