Rakkaimpani! ”On sunnuntairauha. Kirjoittelen kirjeitä ja lähetän laskuja heinänsiemenistä ja myöskin karhusin muutamia muita laskuja. Jos saan näiltä rahoja niin ostan sinne kotiin muutamia maanviljelyskoneita, joita tarvitsemme traktorin ohella ja jotka säästävät hevosia ja ihmisvoimaa. Äiti tuntee siellä vastenmielisyyttä näitä menoja kohtaan, kun meitä on onnettomuudet kohdanneet ja aiheuttaneet rahanmenoja, mutta eteenpäin on meidän pyrittävä niin kauan kuin maatiloja pidämme. Olen tuuminut ostaa varsinaisen traktorikarhin, joka takaa meille kylvötyössä varman ennätyksen, vaikkemme hevosia laittaisikaan. Ja toisen uutuutena ostan ehkä oja-auran, jolla voi päivässä puhdistaa kesantomaiden ojat Heikkilässä ja samoin Mehtälässä. Eilen olin sitä tutkimassa, mutta päätöstä en ole vielä tehnyt.Wienon tulevaisuuden suunnitelmia olen ajatellut, enkä nyt tällä kertaa pääse muuhun tulokseen kuin, että hän lukisi agronomiksi, jolloin voisimme ottaa käytännöllistietopuolisen karjanhoitokoulun kotiimme sekä muodostaa harjoittelijoiden varaan muun työvoiman. Silloin tukisivat lapset toisiaan ja löytyisi heille kotitaloudessa itsenäiset työalat. Minä pelkään, ettei hänen terveys kestä pitkää kiduttavaa lukua eikä mitään virastotyötä. Meillä on aikaa tästäkin vielä syksyyn mennessä puhua.
Heinänsiemenen tilauksia luulen vielä saavani, joten olisi ne puhdistettava ja paalattava säkkeihin. Ilmoitan huomenna lähemmin. Huomenna otan selvää noista rehukakuista, joiden hankinta on kestänyt liian kauan. Minua ei kiusaa nämä onnettomuudet niin paljon kuin poikkeaminen ohjeistani viljankäyttöön nähden, joka voi tulla meille hyvin tuhoisaksi. Kyllä niissä täytyy noudattaa omia ohjeita eikä vastuuttomien kävijöiden. Jos kumminkin omin avuin selvitään tästä niin hyvin voitan tämänkin harhaotteen. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”