Kirje 1923-4-24
Keskiviikkoaamuna Rakkaimpani! ”Jänne on samanlainen. Tiistaiaamuna se huohotti kovasti ja silloin minulta meni toivo. Joku sanoi, että hakea Marjakankaan isäntä ja Weikko haki, kun tuli lapsia viemästä. Kyllä hän toivoo vielä hevosta siitä. Hän sanoi, ettei se ole vain munuaisissa vaan levinnyt yli ruumiin ja hän sanoi, ettei pahkurat ole vielä juurineen loppuneet. On nyt toivoa saada apua Jänteelle. Se sika täytyi teurastaa ja se pahka oli lihamainen kasvi. Nyt kun saataisiin Jänne parantumaan. Se syö jo heiniä. Posti jättää omasi”