Kirje 1923-5-14, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Kylläpä se on omituista, että Junnu joutui selkkauksiin. Sillä oli minun suositukseni, että olisin luullut Kyrön tai Ruanheimon voivan järjestää hänelle työtä vaan näkyy jääneen punaisten kynsiin, joista jo varoitin häntä lähtiessä, sillä tiesin heidän järjestönsä toiminnan. En tiedä eikö hän ole ollut kyllin varova, mutta järkeään hän ei ole menettänyt. Pitäköön Maikki nyt huolen, etteivät Nivalan kommunistit saa tietää hänen osoitettaan, sillä silloin ne kyllä järjestävät hänen olonsa mahdottomaksi. Saa nähdä minkälainen loppu M taloudesta tulee, sillä ei se pääse kulkemaan eteenpäin, vaan hävittää kaikenlaisilla panttauksilla koko omaisuuden. Woi sitä J raukkaa.Tänään on minulla suuret päivälliset, jossa täytyy puhua. Keskiviikkona on suuri paraati, jossa ole presidentin ominaisuudessa läsnä. Sille Maunille? ei saa antaa sitä Oskarin pukua, sillä emme ole sen omistajia. Ei ole meidän asia arvioida mahtuuko se Oskarille vai ei. En myös suorita mitään toimenpiteitä Waltterin puvun suhteen. Koittakaa nyt selviintyä tehtävistä kunnes lauantai-iltana tulen kotiin. Toivon silloin tapaavani teidät Katrin kanssa samasta paikasta kuin viimeinkin. Hyvää vointia. Käyn huokauksin keskiviikkoa kohti. Syd. terveiset teille isältä.
JK Auringon Eemeli kävi eilen luonani ja kyllä häntä on törkeästi vedetty nenästä. He käyttävät häntä työnjohtajanaan eikä vielä ole saanut autoa eikä traktoria ajaa. Hän tulee pian pois, vaan en tiedä vaikka minun täytyisi vielä toimittaa kursseille, ettei aivan hukkaan mene tämä aika ja rahat.”