Kirje 1923-6-2, Helsinki
Rakkaimpani! ”Minä valitan, etten muistanut äidin syntymäpäivää. Jos se tuntui sinusta niin pahalta kuin teidän kirjoittamattomuutenne minusta, niin minä suren suorastaan, sillä minun on vaikea käsittää, miten te 5 kirjoitustaitosta ihmistä ette perjantaipostissa lähettäneet mitään tietoa lapsien työn tuloksista. kun näkisin edes postileimoista, että tämä on postin vika, niin olisi parempi maanantaina olla. Ajatelkaapa vähän yksinäistä isää, jolle surunne ja ilonne ovat yhteisiä, istumassa lauantai-illan hiljaisuudessa, enkä tiedä muuta, kuin torstaina saivat lapset todistukset ja menivät perjantaina riemuiten kotiin. Toivon, että teillä on hauskempi lauantai kuin minulla. Lienee väärin, että valitan ja rauhaanne häiritsen, mutta mielestäni ei vaikeneminen ole oikein.Arkiaskareistakaan en osaa kirjoittaa, kun Weikkokaan ei ole mitään maininnut, joten saatte toimia entisten ymmärryksenne ja entisten keskusteluja varassa. Maidon hinta ostajalle on alennettava ainakin 15 penniä, mutta ei pidä enempää laskea, kun pitää aina askarrella niiden perässä illoin aamuin. Niin enempää en nyt kirjoita. Sydämelliset terveiset ikävöivältä isältä.”