Rakkaimpani! ”Niin se Ketonen ei huolinut maksua niistä heittämistään tavaroista, vaan aikoi laskuttaa kaikki yhtä aikaa. Suutuin uudestaan vielä sille Ketoselle. Kyllä se polonen oli vastenmielinen mies. Ja kaiken lisäksi se sanoi, kun meni tavaroitaan hakemaan vintistä, että haen nyt tavarani sieltä neitsytkamarista. Arvaat, että se meitä kiusasi ja suututti. Kyllä se pani vielä tiukemmin ajattelemaan sitä Muhjalan vinttikamaria tuommoisille leuhkoille makuupaikaksi eikä pääministerin tyttöjen kammioita tuommoisille. Puhuin heti Iisakille ja hän ymmärsi. Hän esitti Tohverin Mattia laittamaan pahvit seinille. Nyt vain meidän pitäisi saada sinne kaksi sänkyä, vaan kun ei meillä tällä kertaa ole liikoja niin Wieno aikoo nukkua siinä leposohvalla ja antaa sen sängyn sinne nyt aluksi.Niitä puita vietiin sahalle vaan ei ole varmaa rupeaako ne niitä sahaamaan. Lauantaina yritetään, mutta siellä ei enää sahata kuin myllyn omia puita. Meille tuli työhön pyytämän Jaakko Pirttiperä ja sen me otimme, vaan Ottoa emme ottaneet vaikka hänkin kävi puhumassa. Nyt sataa taas ja tietenkin on se tarpeeseen. Nyt on Wienon päivä. Lupasimme vähän leipääkin, kun Emma soitti meille tulosta. Olemme luvanneet karjakon lähteä jo tiistaina, kun Anni ja Alma tulevat kotiin. Allin panemme viikon lomalle, kun hän on jo viikon ollut ja sitten menee Martta. Tuntuu hyvältä kun meillä ei ole matkoja. Lämpöinen tervehdys omaltasi”