Kirje 1923-6-25, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeistänne! Terveisiä Karjalasta, josta palasin aamulla kello 9. Nyt olen yksin, sillä Jalander on virkamatkalla ja Pullinen lomalla. Se Jouko Mehtälä saisi ruveta tupaa vuoraamaan, mutta kivijalka olisi ensin kodin puoli päässä laitettava. Mielestäni olisi ensin vuorattava se tuvan pää. Wesilaudat pannaan samoin kuin kotona olevassa tuvassa. Siellä ei taida kumminkaan olla lankkuja tätä varten, joten on laitettava 1 1/2 tuumaisia lankkuja. Nurkkien vuorauksestahan voimme sopia, kun tulen käymään kotona ensi pyhänä. Hajeta se Kanolan August, kun hän haluaa maksaa velkaansa. Sillä voi panettaa sen katon ellei Sarja ole käynyt. Sen sammalen oton suhteen pitää nyt antaa määräys, että Nannin ja Lempin on niitä ruvettava nyt todella ottamaan, että saadaan kamareiden päälle Mehtälässa sekä sen eteishuoneen väli Mehtälässä on tyhjä. Myöskin pitää saada kotiin, joten tämä pitää panna heidän työkseen eikä Kivipelto saa heitä muuhun vaatia. Tämä on heti saatettava heidän tietoon. Niemelä nyt lienee teillä työnjohtajana. Jaskaa ei saa pitää karjassa, jos se on niin vihanen kuten Kerttu kirjoitti. Elätetään se navettaan ja kun Lipperin puuhista nähdään, milloin sitä tarvitaan, niin käytetään lehmää kotona. Oja-aura lienee tullut. Se on parasta viedä ensin Wensuun ja jos hammelit? ovat valmiit, kuten olen kehottanut laittamaan, niin kutsutaan Kivipelto ja kaikki työhevoset kotiin ja sitten saavat käydä ajamassa Ryönän ojat ja Takanevalla ringin luona. Auran saa jättää sitten nevalle, niin katson voidaanko sitä käyttää muille mahomaille. Kivet on otettava edeltäpäin pois ojista. Älkää kootko liian paljon miehiä sen ympärille. Kivipelto auran korviin, yksi mies ohjaustuolilla sitten Weikko ja Kalervo ajamaan hevosia.En ehdi enempää. Kiitokset Katrille, Kainolle, Kertulle, Weikolla ja äidille kirjeistänne. Ensi pyhänä koetan päästä luoksenne. Kaivaten isä”
JK. Kultarannassa on kutsut 15.7, johon äiti ja Wieno myös saa kutsut. Warustautukaa!”