Kirje 1923-8-7, Kotona
Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi ja 3500 markasta. Saa nähdä mitä kaikuja kuuluu teidän toimistanne ja varmaahan on, ettei se ilman ristiriitoja mene. Woi miten hartaasti toivon, että teidän työnne ohjaajana olisi Korkeimman tahto ja niinhän se onkin.Maanantaiaamuna. Satoi lumen niin suurina pisroina maahan. Sitä ensimmäistä apilavainiota ei saatu vielä kokoon. Nyt ajetaan sieltä Itulla ja Iskulla heinät tänne riihilatoon, mitkä eivät mahdu vainiolla oleviin latoihin. Meillä ei olekaan nyt koottavia heiniä, joten lähetimme Mehtälään 6 miestä kantamaan heiniä, kun siellä on paljon kuivia heiniä ja vähän kantajia. En usko, että vielä huomiseksi kuivivat nuo meidän apilamaat, niin että pystyisimme panemaan niitä latoihin. Waan nyt on niin kuulakkaan kirkkaat ilmat, ettemme meinaa pannakaan apiloita seipäille, kuivailemme niitä levällään. Teidän toimistanne ei ole kukaan puhunut mitään, vaan enhän ole nähnyt kuin oman väen. Alamaa kävi ja sanoi, miksi meidän hallituksen aikana tämä teko tuli. Se olisi saanut vielä siirtyä. On vähän kiire saada kaikki kuntoon ja työhön. Lämpöinen tervehdys omaltasi”