Rakkaimpani! ”Ei tällaisissa kysymyksissä kuin tuvan korjuussa saa odottaa neuvoja täältä. On omituista, jos se on jo ympäri laho, vaikka ei ole kuin 10 vuotta siitä, kun Sarja ja Kantola sen kengitti, jos on puita, niin saatte sen laittaa, mutta ei ole hyvä nyt ryhtyä metsästä kaatamaan. Myllyllä on muutamia hirsiä. Eiköhän se menisi paikkaamalla. Luultavasti ei ole hyvä se tervapaperikaan, joka pantiin seinää vasten. Warmaa neuvoa en voi antaa, mutta luulisin, ettei se niin laho ole, ettei paikkaamalla saa kuntoon. Ottakaa huomioon, että niskoihin myös tarvitaan puita. Tällaisessa työssä menisi Kantolan Augusti myöskin.Karjakoksi otan luultavasti sen Maikki Huttusen. Hän pyysi 5000 mk. Ei me Saikkosta ota. Huttunen voi tulla myös ennen marraskuun 1 päivää, että tutustuu näiden tyttöjen aikana karjaan. Sitten näemme pitääkö Alma tai Laila ottaa ensi syksynä. Teit oikein, kun Lailaa et laskenut menemään. Pistän mukaan tuon Huttusen kirjeen, sillä on mukava, kun hän puhuu jo taloon tulosta. Paljon hänkin vaatii, mutta vähällä emme saa nyt ottaa karjakkoa, jos kunnollista odotamme. Kirjoitan hänelle vielä kysyvässä muodossa ja koetan kaikki varjopuolet sanoa, mutta minä lupaan jo tämän palkan. Kivipellon kanssa toivon voivani ensi pyhänä sopia. Sitten otamme vielä Toivon veljineen ja Iisakin ja loput loka- marraskuussa. En nyt muista erikoisempaa. Sydämelliset terveiset kaipaavalta isältä”
KIRJE WEIKOLLE
Rakkaimpani! Tulen kuten olen luvannut lauantaina. Laittakaa lähetysvalmiiksi lauantaiksi heinänsiemenet, että saa viedä maanantaina asemalle, jolloin poikien arkkuja noudetaan. Tervehtäin Kyöstisi”