Kirje 1923-9-21, Helsinki
Rakkaimpani! ”Älä anna nyt itseäsi huolestuttaa sen Limigan jutun, sillä mitä huolellisemmalla tavalla lähetys järjestettiin. Omat oraat ovat niistä parhaimmat. En tiedä oliko nämä eri laarista. Kivimäen Heikki oli kyllä valittanut oraitaan harvoiksi.Sinun olisi välttämättä ollut annettava se todistus Toivoselle ja sanomalehti-ilmoitus, sillä hakuaika päättyy 26 pv. siis keskiviikkona ja nyt on vaikea saada paikkoja. Kirjeen olisit voinut pitää. Jos saat tämän sunnuntai-iltana, niin anna heti aamulla, niin hädin tuskin ehtii heti lähettää. En ymmärrä mitä Kivipelto kaunistelee. Suora menettely minusta olisi ollut paras. Kadun, kun en sanonut päin kasvoja heti. En muuten välitä, mutta pelkään, ettei hän saa paikkaa myöhemmin. Eilen sain sähkösanoman, että Isku on mennyt kantakirjaan. On hauska kuulla, mitä ne siitä sanoi.
Mitään erikoista ei kuulu. En tiedä, kun minua on ruvennut kiusaamaan vähän tuo Pullisen käytös, mutta kai sillä luonteeni heikkouksia paikataan. Wieno tuli juuri kotiin ja kutsuu huomenna rouva Ritavuoren lapsineen tänne vieraaksi, mutta Naudi oli ollut äkäinen Wienolle, kun se tämän sanoi. Kyllä se on oikkunen ihminen. Ei anna Wienonkaan auttaa eikä neuvoa mitään. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”