Kirje 1923-9-29, Helsinki
Rakkaimpani! ”En voinut eilen illalla lähteä kotiin, kun tuon kadon johdosta juoksee joukoittain ihmisiä täällä. Tänään päätimme ensimmäisistä avuista. Myöskään en viitsi tulla aivan tyhjällä kukkarolla, enkä sopinut myymään niitä obligatioita, kun korkokannan noustessa on niitten arvo laskenut.Koetan järjestää asian niin, että pääsen ensi pyhän aikaan sinne. Toivon, että siihen mennessä saat muurarien jätteet ja muut suursiivoukset tehdyksi, jotta tuntuisi kotosalta. Oja Paavon maksu oli eilen. Luujauhot ovat vielä maksamatta. Kyllä se ottaa nyt koville talouselämä. Kun saisi hintaa niin myytäisi metsää. Onneksi meillä on leipää, jota monelta puuttuu. Olipa se ikävä asia, että se Adele täytyy panna pois. Minusta sinun olisi syytä puhua vieläkin hänen äitinsä kanssa. Mutta jos se on Lyylimäinen, niin paras kai on ajoissa erota. Kyllä luulisi siskonsa olevan vakavana esimerkkinä. Wai semmoinen oli Wäinö Wauhkalan loppu.
Mitään erikoista ei tänne kuulu. Wieno on vähitellen päässyt töihinsä käsiksi. Sydämelliset terveiset teille isältä”