Kirje 1923-10-6, Nivala
Rakkaimpani! ”Käväsin Knuutilla ja sanottiin, että Matti on reppu selässä mennyt Ylivieskaan päin. Hän oli aikonut mennä pohjolaan, kun täällä ei saa paikkaa. Wedetäänkö aina näin silmäin edestä apu. Weikko tuli illalla myöhään. Itu oli niin väsynyt, että oli pakannut seisoskelemaan. Kyselin, etteikö Weikko palatessaan nähnyt sitä Mattia, vaan ei ollut nähnyt. Tietysti hän oli mennyt johonkin suojaan, kun niin satoi. Tänään saan Esteriltä vastauksen. Ja aivan tuntuu, ettei hän tule.Waan toivon ja pyydän, että tämä sotku loppuisi. Pojat Antti, Ivari ja Toivo olivat mellastaneet toisella puolen. Toivo oli hakenut limppua ja sitten olivat syöneet ja sen osan, jota eivät jaksaneet syödä olivat panneet pääläriinsä, jonka nyt syksyllä ostin 6 litran vetoisen ja siellä oli sattunut olemaan maitoakin. Sen he olivat sitten muokanneet aivan ruttuun ja puukolla viillelleet Matin hatun repaleiseksi. Mitä vielä olivat tehneet, en tiedä. Woi kun jo menisivät pois toiselta puolen. Ivarikin kävi tällä puolen ja aivan silmät seisoivat päässä, vaan silloin en vielä tiennyt heidän mellastuksestaan. Näin palkitaan kaikki. Näin lähellä on heissä raukoissa vielä eläin. Lämpöinen tervehdys omaltasi”