Kirje 1923-10-20, Nivala
Nivala 20/X 23 Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi ja rahasta. Täällä aina vain sataa. On aivan kuin taivaskin itkis tätä kurjuutta. Renkejä emme ole yhtään saaneet tietoomme. Ei isä emme ota Anttia, sillä hän juopi ja luultavaa on, ettei hän tulisikaan, sillä hän on sanonut, ettei tämmöisessä paikassa viitsi olla, kun ei saa palkkaansa ottaa mielin määrin. Hän on oikein ivaaja pöydässä ja saa väessä huonoa aikaan nyt varsinkin, kun hän tulisi toiseksi vuodeksi. Luulen, että hän tekee Toivonkin pahentamiseksi kaikkensa. Hän aikoo mennä Wiipuriin autonkuljettajaoppiin. Nyt hän odottaa vain tietoja, mitä kirjoittaa se mies, jolta hän tätä tiedusteli. Weikkokin vain sanoo, ettei Toivoa saa kiusata yhtään. Olkoon vapaa. Iidan lähdöstä en ole kuullut mitään. Ei hän ole käynyt täällä eikähän ole päässytkään, kun Nanni on täällä. On niin huonoa heinänvetokin, kun tie on yhtenä vellinä. Nyt on meijerin kokous parhaillaan. Saa nähdä mitä tulee päätökseksi. Seppä on vielä. Hänen kyllä täytyi olla 3 päivää ryskyä korjaamassa. Se Takanevan auraus on auraamatta traktorilla. Ensin ei saatu petroleumia ja sitten on satanut joka päivä, ettei vähääkään ole saattanut sinne menoa. Mitenkähän se on noiden lehmien jauhojen kanssa. Lupasin antaa poikineille ja tuntuville 300 gr päivässä, vaan mistä senkin annamme, kun rukiita tuli 50 htl. Tammalan kauratkin menivät kerralla seuloihin ja nehän ovat melkein kuoria. Puhuit Almalle rahan antamisesta. Kerro miten paljon. omasi”