Nivala 23/X0 23 Rakkaimpani! ”Nyt sataa niin kovasti, ettei ole satanut isoon aikaa. Nyt olisi pitänyt lähteä riiheen kun molemmat päät olivat kuivat ja puitavat. Antti oli heti tenännyt ja Toivo perässä. Nyt he molemmat haluavat vapaaviikolle. Riiheen menivät Nanni, Weikko ja Arvi, puivat vain toisen pään. Tänään myin taas kaksi näistä erotetuista lehmistä Hilkka ja Polku a`750 mk.Illalla saimme karjakon. Hän näyttää hyvin mukavalta ihmiseltä. Tänä aamuna hän on ollut katsomassa navetassa. Tultuaan sieltä, hän sanoi, miten saadaan tuo lanta ulos. Meillä siellä Wiipurissa ei tarvinnut kantaa muuta kuin maitopänikät. Mies ajoi lannat ulos ja heinät pudotettiin katosta pöytään. Kyllä täytyisi tännekin navettaan ottaa mies, joka loisi lannan, eikö voida niin järjestää. Sitten en ole ikinä hoitanut sikoja. Niistä en tiedä mitään. Taidan olla ihan mahdoton tähän paikkaan. Koetin lohduttaa, että ensin kaikki tuntuu hankalalta, vain kyllä siihen kaikkeen tottuu, kun päästään alkuun.
Tahtosin yhden päivän nukkua, vain nukkua. Tämä oli vain minun oma välihuudahdus! Aurinko paistaa ja taas menevät riiheen Nanni, Weikko ja Arvi. Huomenna olisi viimeinen heinänsiemen riihi puitava. Sitten Korpihaan kaurat. Lantaa on levitetty vähän. Iisakki on myllyssä ja työnjohtaja hippasee tuossa kartanolla sinne tänne. Se Penssarin Yrjö tuli myös tänne ja ajelee lantaa Antin ja Matin kanssa”
Torstaiaamu. Koko yön on satanut. Kenties menemme karjakon kanssa, kun totumme. Tapiseerata täytyy hänenkin huoneensa. Katrille oli sanonut, että haluaisi Muhjalan vinttikamariin, sillä semmoiseen olen minä tottunut. No niin täytyyhän mennä, kun pääsemme alkuun. Neiti Saikkonen tulee tänään. Lämpöinen tervehdys omasi”